Terveen ihon rakenne

Iho joutuu jatkuvasti alttiiksi erilaisille fysikaalisille ja kemiallisille tekijöille, kuten esimerkiksi vedelle, auringolle, kylmyydelle, kuumuudelle ja lialle. Ihon pintaan tarttuu mikrobeja ja siihen kohdistuu iskuja ja töytäisyjä. Kun iho on terve, ehjä, eikä liian kuiva, se pystyy suojautumaan hyvin. Ihon eri solut ja kerrokset huolehtivat elimistön suojaamisesta eri tavoin. 

Ihon kerrokset
Linkki kuvaan

Iho on suurin elimemme. Sen pinta-ala on n. 1,5-2m². Ihon pintakerros on epidermis, eli orvaskesi. Sen paksuus on keskimäärin noin 0,07-0,12mm. Epidermis vastaa n. 90% ihon suojamekanismista. Epidermiksen sarveissolukerroksen rakenne, solujen sisältämä keratiini ja soluja ympäröivät rasva-aineet suojaavat ihoa kulumiselta ja elimistöä liialliselta veden haihtumiselta. Epidermiksen kerrostunut rakenne antaa ensisuojan mikrobeja vastaan ja epidermiksen alimmissa kerroksissa sijaitsevat pigmenttisolut suojaavat ihoa UV-säteilyä vastaan. 

Epidermis jaetaan solujen sijainnin ja ominaisuuksien mukaan viiteen kerrokseen; tyvisolukerros, okasolukerros, jyväissolukerros, kirkassolukerros ja sarveissolukerros. Tyvisolukerroksessa on yksi solukerros, joka sitoutuu epidermiksen ja dermiksen välissä olevaan tyvikalvovyöhykkeeseen. Tyvisolukerroksessa alkaa keratiinin valmistuminen. Okasolukerroksen alueella on esimerkiksi elimistön puolustusjärjestelmään kuuluvia Langerhansin soluja. Jyväissolukerros muodostuu 2-3 kerroksesta ihon pinnan suuntaisesti litistyneistä soluista. Kirkassolukerros koostuu 3-5 tiiviistä solukerroksesta, joiden solut ovat tumattomia ja pitkälle sarveistuneita. Sarveissolukerroksem solut ovat litteitä ja tumattomia. Sarveissolukerroksen ylin osa on "kuollutta" ihoa, joka hilseilee pois. 

Epidermiksen rakenne
Linkki kuvaan

 Iholle tukea antava kerros on dermis, eli verinahka. Sen paksuus on n. 1-2mm. Dermis on sidekudosta, jossa on runsaasti soluväliainetta ja erilaisia säikeitä. Dermiksessä on sidekudos- veri- ja rasvasoluja. Dermiksen soluväliaine huolehtii solujen ravinnosta ja kuona-aineiden poistumisesta, eli solujen aineenvaihdunnasta. Dermiksen kollageeni- ja elastiinisäikeet antavat iholle joustavuutta ja lujuutta. 
Dermis voidaan jakaa kahteen kerrokseen, joista ylempi, epidermikseen liittyvä kerros on nysty- eli papillaarikerros, jossa on runsaasti erilaisia säikeitä, jotka ovat järjestäytyneet kimppuihin. Kollageenisäikeet antavat iholle kestävyyttä ja elastiinisäikeet joustavuutta. Säikeiden lisäksi papillaarisessa dermiksessä on soluväliainetta ja pääosa dermiksen soluista, fibroblasteista, makrofageista ja syöttösoluista. Dermiksen toinen kerros on retikulaarinen dermis, jonka alueella on paksumpia kollageenisäiekimppuja, ja vähemmän soluja, kuin papillaarisessa dermiksessä. 

Linkki kuvaan

Subcutis, eli ihonalaiskudos on löyhää sidekudosta, jossa on rasvasoluja, ja jonka tehtävänä on suojata alla olevia kudoksia, pehmentää iskuja, toimia lämpöeristeenä ja sitoa iho alla oleviin kudoksiin. Subcutiksen rasvasolut ovat ryhmittyneet lohkoihin, joita ympäröivät sidekudoksiset väliseinät. Ihon apuelimiin kuuluvat karvat ja kynnet, sekä tali- ja hikirauhaset. 

Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otava 2012
Anna-Liisa Halsas-Lehto & Anni Härkönen & Taina Raivio, Ihonhoito kauneudenhoitoalalla, WSOY 2011